sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Lusikallinen elämää

Nyt on keleevannu... Kohtalaisen suklaiset pari viikkoa tullut täällä vietettyä. Ei viitti liikaa yksityiskohtia paljastaa, ettei nyt ihan mee Suomen varusmieskoulutukselta uskottavuus, mutta mukava pieni palautumisjakso osu just kohdilleen. Viimeset kaks viikkoa ollut "sodanajantehtäviin" erikoistumista eli taisteluvälinemies-kurssia, huomenna alkaa pari viikkoa mönkijä-kurssia, siihen perään neljä viikkoa prätkäkurssia ja tän Erikoiskoulutus-kauden vikalla viikolla vielä murtajakurssilla pari päivää räjäytellään paikkoja. Siinähän se hujahtaa toinen kolmannes tätä elämänvaihetta :) Kyllä sitä osa kavereista taas ties missä rakennuksissa päässyt sykkimään asutuskeskustaistelua (aketusta) reenaillen ja mettässä sissitelttaillessa, mutta hyvissä hommissa varastolla ollu kyllä ihan mukava tutustua vähän pyssyihin ja kaffitella =) Luvataan nyt loppuun vielä esimerkkisuoritus vähän rennommasta meiningistä....

Vähän ajatuksia muonituspuolestakin ettei mee ihan päiväkirjaks tää kirjottelu. Parasta luksusta nyt viime viikkoina ollut kunnon lounastauot! Ai että mitä luksusta arkeen, kun just sattuu ruokalassa olemaan epämääräisen keiton sijasta joku kunnon salaatti minkä päälle saa talon tabascolla ja muilla mausteilla, omilla öljyillä, balsamicoilla, siemensekotuksilla, manteleilla, joskus vaikka sardiineilla tai hyvällä Tunalla ja millon milläkin taskuista löytyvillä ylläreillä good' ol mättölautasen jota suupala kerrallaan kunnolla pureskellen saa kolme varttia helposti hujahtamaan. Siinä ajassa on muuten aika moneen kertaan vaihtunu jo vierustoverit tässä firmassa :D Tehokkaan sotilaan perus ajatusmaailma jolla täällä aivopestään ensimmäisistä päivistä lähtien: "Syöminen on vain suoritus! 7 minuuttia riittää hyvin mihin tahansa ruokailuun!"


Juhlapäivällinen? Nojoo perus "Nakkipatahan" se siinä. Kyseisestä lautasellisesta kun ei sattunut edes yhtä nakin palasta löytymään ja perunat oli perinteisesti puoliraakoja, NAM! =)

Ollilta löyty taas tiukkaa asiaa tiivistettynä:

Toxic Foods - Dead Foods - Living Foods

"Ei olekaan merkitystä, onko ruoka “hiilaria” tai “rasvaa” vai “terveellistä” tai “slow foodia” – ainoa millä on merkitystä, on onko se aitoa ja elävää, vai kuollutta ja teollisesti prosessoitua – vai peräti myrkyllistä kuten MSG (natriumglutamaatti)."

Tohon ei muuta tee mieli lähteä lisäämään kuin: Aamen ja piste. Päivästä toiseen MuKesin tai pahimmillaan kenttä-pakki-safka linjaston läpi kävellessä tulee vähän epätoivonen fiilis, sieltä kun ei paljon elämää tahdo löytyä. Onneks palvelushousuissa isot taskut, koska senkin edestä sitten kulkee vakiovarustuksena hunajatuubi, hamppu-, oliivi-, tmv. öljyä pikkupullossa, Adya Clarity vettä Ormus Supergreensillä, rakkauspakkausta, avokaadoja, mahdollisuuksien mukaan lipastettuja banaaneja, omenoita tai appelsiineja, ymsyms tilanteen mukaan. "Miten jaksat raahata noita?" "Miten jakaisin ilman näitä?" ;)

Punttiakin on aika ahkerasti tässä lööbailun lomassa tullut kuluteltua. Sotilaskodin mukavan ahtaasta salista kun löytyy kuitenkin reilusti kahvakuulia, dippiteline ja hyvät tilat tankoineen maastavetoja ja kyykkyjä varten. Kyllä muuten kunnon maskuliinisuuden herättely testotreeneillä, nokkosenjuuri-männynsiitepöly-tinktuuroilla ja spirulinan kiskomisella tekköö hyvvee!

Vielä luvattua kuvallista opetusmateriaalia siitä miten "tehokas sotilas" myös lepää täysillä sillon kun on taukoa, ja kaveriahan ei jätetä!

Sotakin voitetaan RAKKAUDELLA

Rakkauspakkaus pitäis kuulua kaikille pakolliseen taisteluvarustukseen ;) 

perjantai 2. syyskuuta 2011

Suklaattia tekemään

Vr kuljettaa mukavasti ja mokkulakin löytää HSPA:t paremmin kuin kotokämpillä =) Pikanen kotona pyörähdys siis ja Tamperetta kohti tässä taas kun parin viikon ryytyilyn jälkee päästiin ihmisten ilmoille.

Tänään ilmeisesti jo ollut täys hässäkkä päällä, mutta huomenna viimeistään loputkin mukaan Tulevaisuuskylään Tampereen keskustorille. Voi olla, että jotain herkullista suklaatakin tarjolla nopeimmille ;)

Tällä viikolla saatiin sitte päätökseen samalla koko 8 viikon P-kausi ja seuraavaksi ihmetellään E-kautta päin. Tää poika pääty sitte Tväl- eli taisteluvälinemiehen hommiin. Tullaan mönkijällä ajelemaan ympäri mettiä ja kannellaan pyssyille laakia :) Samallahan varmistu se 6kk eli eipä tässä montaa kuukautta enään... Muuttokin tuli samalla hiekkakentän toiselle puolelle entistä homeisempaan Tukikomppanian rakennukseen vaikka edelleen 3 Jääkärikomppanian riveissä pyöritään. Yllätys et tuolla firmassa ei vaan kaikki tahdo aina niin sujuvasti toimia...