Näytetään tekstit, joissa on tunniste inttielämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste inttielämä. Näytä kaikki tekstit

lauantai 1. lokakuuta 2011

Elämää pakistakin

(Tulipas härön olonen otsikko, mutta ei, ei lähdetä Pakistaniin vaan intin sapuska-astiaan a.k.a Pakkiin viittaillaan :))

Taas raapastaan elämän läsnäoloa ruoassa tai ruoaksi kutsutuissa (jotka myös armeijan mössöinä tunnetaan) pöperöissä. Viimeksi tuli just jokunen sana kirjoteltua ja siteerailtua muita viksuja ihmisiä siitä mitä se mitä suuhun panemme sitten oikeasti onkaan.

"Ei olekaan merkitystä, onko ruoka “hiilaria” tai “rasvaa” vai “terveellistä” tai “slow foodia” – ainoa millä on merkitystä, on onko se aitoa ja elävää, vai kuollutta ja teollisesti prosessoitua – vai peräti myrkyllistä kuten MSG (natriumglutamaatti)."

Nyt taas viikkonloppu lusitaan turvallisesti porttien sisäpuolella ja maanantaina kutsuu raikas ulkoilma ja viis päivää mukavasti teltassa. Luottopakkini vuodelta -69 pääsee jälleen tositoimiin!


Sehän nyt on selvä, ettei siitä nakkikeitosta tai texmex-padasta saa aitoa ruokaa vaikka mitä hokkuspokkusta harrastaisi. Huippuentsyymeillä siitä saattaa kuitenkin jotain saada irti niin että nälkä pysyis poissa edes jokusen tunnin eikä ihan romahda aina ruokailun jälkeen.

Siis millä ihmeen entsyymeillä? Lainataan Master-Jonia ja Puhdistamon uutiskirjettä:

Entsyymit ovat elämän kipinä. Ne ovat niitä pieniä työntekijöitä kehon soluissa jotka saavat kirjaimellisesti kaiken tapahtumaan - entsyymit mahdollistavat sen että itsessään eloton aine voi "elää". Kun entsyymireaktiot lakkaavat, elämä loppuu. Yksi kehon prosessi joka nojaa aivan täysin entsyymeihin on ruoan sulaminen. Kun syömme ruokaa joka on tuoretta ja kypsentämätöntä, se sisältää itsessään ne entsyymit jotka ovat pitäneet eliön hengissä (kasvi, kala yms) ja nämä entsyymit pilkkovat kyseistä ruokaa aivan itse, auttaen ruoansulatusta suoriutumaan helpommin.

Kun syödään ruokaa joka on prosessoitu tai ihan vain kypsennetty, elimistö joutuu antamaan omista reserveistään enemmän kuin tuoreen ruoan kanssa. Elin joka on tästä vastuussa on pääasiassa Haima. Haima ei koskaan tuota liikaa, vaan aina tarpeen mukaan. Jos ruoka ei sisällä entsyymejä, haima tekee ylitöitä. Se voi tästä vuosien mittaan "väsyä" (sama elin tuottaa muuten insuliinin, joten aika pahoinpidelty elin perus länsimaalaisella ruokavaliolla).

Ruoansulatusentsyymin käyttäminen tukee ruoansulatusprosessia palauttamalla siihen niitä entsyymejä mitkä pilkkovat ruokaa imeytyvämpään muotoon. Entsyymejä tuottavat elimet pääsevät vähemmällä, ja kaikenlaiset erikoiset ruoansulatusongelmat yleensä loppuvat kuin seinään.



Ehdottomasti markkinoiden paras ja tehokkain tuote löytyy tässäkin kategoriassa siis nyt myös Puhdistamon verkkokaupasta tai rapakon takaa edullisesti bulkkina. Noyrä julkinen kiitos ja kumarrus vielä Herroille pienestä sponssista tänne sodan ja "huikeiden" päivärahojen keskelle =) <3

Arvoiltaan Digest Gold on maailman paras ruuansulatusentsyymi. Se todella auttaa. Se on USA:n myydyin ruuansulatusentsyymi ja se on voittanut ja voittaa jatkuvasti palkintoja tällä saralla. Voimakkuus ei tarkoita sitä, että herkkävatsainen ei voisi tuotetta käyttää – päin vastoin Digest Gold vähentää vatsasi kuormitusta ja tarjoaa luontaista voimaa ruoan käsittelyyn.

Kun Digest Gold otetaan aterian aluksi, se auttaa ruuansulatuksessa ja vapauttaa energiaa joka muuten sidottaisiin ruuansulatukseen. Tämä energia voidaan sitten käyttää muihin elimistön toimintoihin ja tämä huomataan yleensä parantuneena energiana ja hyvänolontunteena.

Tehokas entsymaattinen toiminta edesauttaa myös ravinnossa olevien ravintoaineiden imeytymistä ja hyväksikäyttöastetta. Näin on mahdollista saada samasta määrästä ruokaa ”enemmän irti”. 


Luonnollisempaa ja fiksumpaa se tietty on herkutella ruoka-aineilla jotka luonnostaan sisältää omat entsyyminsä tai jopa niin paljon ylimäärästä bakteerikantaa, pro- ja prebiootteja, alkaloideja ja muita "myrkkyjä" eli "lääkkeitä" että ne avittaa kaiken muunkin suuhun päätyvän sulamisessa. Mikäs sen mukavampaa oliskaan kuin mättää kaikkia voimakkaita yrttejä ja mausteita, laadukasta suolaa, voita, raakamaitoa tai -kefiiriä, pastöroimattomia juustoja, hapankaalia, pikkelsiä tai muita hapatteita yms. puhumattakaan lasillisesta tai parista laatuviiniä (varsinkin sulfiinittomat luonnonviinit joista Pura Sangrea pitäis löytyä joka Alkosta ja ilmeisesti toimii! Itellä vielä pullo kellarissa odottamassa luultavasti ens viikonloppua :))

Onneks Mukesissa tosissaan on ihan erikseen maustepöytä jossa megapurkit tabascoa, mustapippuria, oreganoa, chilijauhetta ja joskus jopa valkosipulia! Siihen omat suolat ja öljyt ja pähkinät/siemenet muutaman entsyymikapselin kanssa niin alkaa kaverit olemaan vieressä kateellisia ;D


Pitkästä aikaa tullu naureskeltua vähän Juha Vuorisen ja Paula Heinosen jutuille siinä ohessa kun vaikkapa iltavapaan lopussa vielä omia spirulinamössöjä tai suklaaliemiä mussuttelee ja tupalaiset ihmettelevät ja keräilee rohkeutta maistaa :D Hauskaa ja asiallista keskustelua sopivan ytimekkäissä pätkissä myös Iskelmäradiolta suoraan kuunneltavissa jos kyseinen toosa käsillä sunnuntaiaamusin tai sitten vaan kootusti kaikki läpät:
http://www.terveydentukipilarit.fi/

P.S.

Pikkulinnut jotka ei oo vielä lähtenyt talvea karkuun on jotain viserrellyt, myös "näissä piireissä" siis tornihuhuna liikkunut, että jotain nykyisin laillista ihan laitonta TaisteluPakuria olis tulossa mahdolliseksi harvoille ja valituille. Stay tuned!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Lusikallinen elämää

Nyt on keleevannu... Kohtalaisen suklaiset pari viikkoa tullut täällä vietettyä. Ei viitti liikaa yksityiskohtia paljastaa, ettei nyt ihan mee Suomen varusmieskoulutukselta uskottavuus, mutta mukava pieni palautumisjakso osu just kohdilleen. Viimeset kaks viikkoa ollut "sodanajantehtäviin" erikoistumista eli taisteluvälinemies-kurssia, huomenna alkaa pari viikkoa mönkijä-kurssia, siihen perään neljä viikkoa prätkäkurssia ja tän Erikoiskoulutus-kauden vikalla viikolla vielä murtajakurssilla pari päivää räjäytellään paikkoja. Siinähän se hujahtaa toinen kolmannes tätä elämänvaihetta :) Kyllä sitä osa kavereista taas ties missä rakennuksissa päässyt sykkimään asutuskeskustaistelua (aketusta) reenaillen ja mettässä sissitelttaillessa, mutta hyvissä hommissa varastolla ollu kyllä ihan mukava tutustua vähän pyssyihin ja kaffitella =) Luvataan nyt loppuun vielä esimerkkisuoritus vähän rennommasta meiningistä....

Vähän ajatuksia muonituspuolestakin ettei mee ihan päiväkirjaks tää kirjottelu. Parasta luksusta nyt viime viikkoina ollut kunnon lounastauot! Ai että mitä luksusta arkeen, kun just sattuu ruokalassa olemaan epämääräisen keiton sijasta joku kunnon salaatti minkä päälle saa talon tabascolla ja muilla mausteilla, omilla öljyillä, balsamicoilla, siemensekotuksilla, manteleilla, joskus vaikka sardiineilla tai hyvällä Tunalla ja millon milläkin taskuista löytyvillä ylläreillä good' ol mättölautasen jota suupala kerrallaan kunnolla pureskellen saa kolme varttia helposti hujahtamaan. Siinä ajassa on muuten aika moneen kertaan vaihtunu jo vierustoverit tässä firmassa :D Tehokkaan sotilaan perus ajatusmaailma jolla täällä aivopestään ensimmäisistä päivistä lähtien: "Syöminen on vain suoritus! 7 minuuttia riittää hyvin mihin tahansa ruokailuun!"


Juhlapäivällinen? Nojoo perus "Nakkipatahan" se siinä. Kyseisestä lautasellisesta kun ei sattunut edes yhtä nakin palasta löytymään ja perunat oli perinteisesti puoliraakoja, NAM! =)

Ollilta löyty taas tiukkaa asiaa tiivistettynä:

Toxic Foods - Dead Foods - Living Foods

"Ei olekaan merkitystä, onko ruoka “hiilaria” tai “rasvaa” vai “terveellistä” tai “slow foodia” – ainoa millä on merkitystä, on onko se aitoa ja elävää, vai kuollutta ja teollisesti prosessoitua – vai peräti myrkyllistä kuten MSG (natriumglutamaatti)."

Tohon ei muuta tee mieli lähteä lisäämään kuin: Aamen ja piste. Päivästä toiseen MuKesin tai pahimmillaan kenttä-pakki-safka linjaston läpi kävellessä tulee vähän epätoivonen fiilis, sieltä kun ei paljon elämää tahdo löytyä. Onneks palvelushousuissa isot taskut, koska senkin edestä sitten kulkee vakiovarustuksena hunajatuubi, hamppu-, oliivi-, tmv. öljyä pikkupullossa, Adya Clarity vettä Ormus Supergreensillä, rakkauspakkausta, avokaadoja, mahdollisuuksien mukaan lipastettuja banaaneja, omenoita tai appelsiineja, ymsyms tilanteen mukaan. "Miten jaksat raahata noita?" "Miten jakaisin ilman näitä?" ;)

Punttiakin on aika ahkerasti tässä lööbailun lomassa tullut kuluteltua. Sotilaskodin mukavan ahtaasta salista kun löytyy kuitenkin reilusti kahvakuulia, dippiteline ja hyvät tilat tankoineen maastavetoja ja kyykkyjä varten. Kyllä muuten kunnon maskuliinisuuden herättely testotreeneillä, nokkosenjuuri-männynsiitepöly-tinktuuroilla ja spirulinan kiskomisella tekköö hyvvee!

Vielä luvattua kuvallista opetusmateriaalia siitä miten "tehokas sotilas" myös lepää täysillä sillon kun on taukoa, ja kaveriahan ei jätetä!

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Pakuriparatiisi

Huhhuh ja todetaan taas: aika juoksee. Jääny inteeerneetin ihmeellinen maailma vähemmälle ja kovaa lukijapalautetta satanut että missä mättää :) Yritetään taas varmaa tilannepäivitys-brainstorbaus-blogauksen maailmanennätystä ku muutama minuutti ylimäärästä metsäryynäyksen keskellä ja sai kännyn lataukseen. Vanhan kunnon iPhonenkin jatkuvasti hajotessa enemmän ja enemmän käsiin, pahoittelen jotain epämääräisyyksiä tekstissä kun näppäimet ei aina tahdo totella :D

Viimeset Peruskoulutuskauden viikonloppunalomat tosiaan hujahti päivän vielä pidennettyi viime torstaisen valan jälkeen. Peruslööbailuu ja kokkailuu kun oikein Änkemällä sai jäätelökoneenkin mahtumaan pakastelokeroon. Lauantaina sitte pääty pari tupakaveria kylään ja taloyhtiön saunassa vaan uima-allas bileet käyntiin :D Oli panohommista (http://m.youtube.com/index?desktop_uri=%2F&gl=US#/watch?v=v8E8dhsUb7E) jäänyt "muutama" litra erilaisia litkuja kellariin, niin mikäs sen tehokkaampi tapa saada taas pullot tyhjiksi uusia batcheja varten kuin tarjota maistiaisia janosille inttipojille...

Alkuviikko hujahtikin sitte muutama lisäkilo kannossa sykkien. Saatiin luotisuojaliiveihin lisälevyt aka toistakymmentä kiloa keraamia ja selkään tietty täys kenttävarustus. Jotain kommenttia oli tullut, että mahollista liioittelua tarkoisa kilomäärissä aiemmin, niin jätetään ne nyt jokaisen lukijan oman mielikuvituksen varaan. Telttakamoja kun vielä syliin ja vauhtimarssia (ainakin jos näillä meikäläisen pätkäjaloilla yrittää loikkia) toiselle puolelle saarta, niin kyllä siellä alko porukalla selkiä kirjaimellisestikin katkeilemaan :D

Tosiaan otsikon aiheeseen, eli taisteluammuntaleirimme lomakohteeseen Isosaareen. Heti kun veneistä hypättiin parinkymmenen minuutin huviristeilyn jälkeen laiturille sen vaan pysty aistimaan. Ensimmäiset silmään osuneet koivut: pakuri, pakuri, h*****n iso pakuri... Päivien aikana ympäri saarta ja aina vaan lissee. Tällä kertaa ei tarttunut yhtään biusaa mukaan teleskooppisahankin jäätyä kotiin. Joskus vois kyllä vielä sinne yrittää, vaikka jonkun Everstin tai minkälie Amiraalin kutsumana kolffikierrokselle heidän upealle ja oogeelle sotilastyyliin-puska-par2-chippitreeni-"golf"radalleen, how'bout anyone? :D Tai käykää ihmeessä joku muu hamustelemassa vaikka sukulaisille joululahjaksi kovat syöpälääkkeet :)

Punkeista varoteltiin ja sainhan tuliaisina tuotua yhen selässä mukana. Onneks se nyt tossa äskön huomattiin ja käytiin irrotuttamassa. Tuskin kummempia borreliooseja ettei tarvii Vitalikselta kovimpia vinkkejä siihen.. Enemmänkin niitä vilisteli vielä tänäkin yönä makuupussin syövereissä, onneks paskiaiset pääty kaminaan ennenkun kerkes lähteä porautumaan.

Yks jotakuinkin uskomaton juttu vielä jota aika mahotonta hehkuttaa liikaa tässä muuten vallitsevassa tilanteessa: Ohjatut päiväunet :P Päivällä pikanen käsky hakea telttapahja ja makuupussi siihen puiden alle, kevennys boksereille toimikaa ja makuupusseihin sisään mars. Pari tuntia pakollista lepiä ja kaikenmaailman skapparit Everstiluutnanteista lähtien ajeli vähä väliä ohi tarkistamassa, että varmasti hoidettiin tämä tärkä palvelus mallikkaasti. Maanantaiyönä metsän keskellä entistä kauempana kotoa tahto vähän jopa tulla äitiä ikävä kun teltan sisällä sato enemmän kun ulkona (kiitos varustehuolto ja kangaspaikkojen vesitiiveys) niin että nilkkoihin asti vettä sisällä ja ukkonenkin räiski viereisiin puihin. Tänään keskiviikkoaamunakin vielä pysty puristaa makuupussista vettä.. Yöunet ei moneen tuntiin yltäny niissä olosuhteissa kun jokusen tunnin seisoskeli vielä vartiossakin, niin kylä maistu pieni lepo tänään.

Niin chokokomppania kun meijän ihana 3.JK onkin niin tottakai meijän tuurilla tänne majoittuneet sotilas 5-ottelijat valtas just meijän punkat. Tässä vielä pari yötä nautiskellaan siis ulkoilmasta :) Lähipäivinä tiedossa viimesiä sykähdyksiä eli Taistelijantutkintoa ja Ampumataitotestiä. Ens viikolla haaveet hope_not kaatuu ja selvii minne suunnataan E- ja J-kautta kohti.

Rakkain terveisin
Kaartinjääkäri Laurikkala <3

tiistai 9. elokuuta 2011

Aika juoksee

Ja taas vierähti yhet parin tunnin iltavapaat pikasella mustikankeruureissulla ja muuten sitte sadetta pidellessä tuvan suojissa. Tän läppärinkin kun vihdoin sai tuotua, niin pääsee jopa välillä vähän hoitelemaan asioita (kuten tärkeysjärjestyksessä ykkönen: iHerb-tilaukset) kaiken hauskan opiskelun ja muun datauksen ohella.

Samallahan tossa pääs hurahtamaan yhet kokonaiset viikonloppuvapaat ja kohta mennään jo tätä viikkoa puolessa välissä. Niin se elämä vaan tahtoo päivä kerrallaan aika pikasesti vipeltää. Tarvii melkeen kohta alkaa jo oikeesti niitä TJ:tä laskemaan...

Viime viikon lopulla oli mukavat kolme päivää mettässä mm. 10 tuntia poteroa kaivaen ja muutenkin kaikkia hauskoja ohjelmanumeroita aikalailla kellon ympäri. Maistu muuten viikonloppuna vähän pidemmät tirsat =) Pelkällä kenttämuonan voimalla tottakai oli tarkotus jaksaa. Aika säästellen tarvi turvautua omiin avokaadoihin ja sardiineihin, mutta niillä sitten pärjäskin vähän pidemmän aikaa nälättä verrattuna "kalakeittoon" jonka nauttimisesta kerkee tuntiakaan ennen ku maha kurnii uudestaan.

Komppanian varapäällikön haastatteluunkin päästiin ja siellä alko varmistumaan näillä näkymin moottoripyörälähetin hommat - 6kk and i'm back in da game! :P

Sykitään tässä taas vielä muutama päivä perus ammuskelua ja sulkeisjärjestystä tahtimarsseineen, viikonloppuna kutsuu taas Tammmere, tarviiha sitä käyvä tsekauttaa uudet kuviot.
Ens viikolla Senaatintorilla sitte käsi sydämellä valan merkeissä, avoin tilaisuus kaikille, termostuloa! :)

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Cooper ja palautusmätöt

Taas hiljasuus laskeutunut kasarmimme ylle ja tunnit hupenee ennen herätystä. Ihanan salaisesti ja äänettömästi kuitenkin naputellaan vielä sängyn syövereistä kaikki (no, ainakin kaikki maku-)aistit täydellisesti tyydytettyinä. Tuli meinaa oikeesti herkuteltuu ekaa kertaa nyt melkee pariin viikkoon.

Oli vähän jopa vapaa-aikaa tässä illalla ni kerkes rauhassa alkaa tuunailee kunnon mättöö pakasterasiaan: avo pohjalle, luomuviinirypäleitä, _voita!_, mantelivoita, pergaa, kennohunajaa, päivän muhinutta chia-ormussupergreenz-camucamu-sammakonkutu-limaa, kookosöljyy, kaakao-hamppu-kookos-pähkin-trailmixii, acai-jauhetta, phytoplanktonii ja macatinktuuraa. Kylkeen vielä luomuruisleipää kunnolla mälvättynä voilla ja herbamarella. Nautiskellaan auringonlaskussa ikkunanlaudalla kuunnellen tyhmintä mahollista inttiläppää ihan flipanneilta tupakavereilta :D





Muistaa taas mitä foodismi voi helpoimmillaan ja parhaimmillaan olla ja miten elämästä voikaan nauttia! :P Kiitsa äipälle ja isukille jotka pääs viikonloppuna käväsee täällä ja stokkaamaan vähän varastoja mm voilla ja hunajalla. Eipä noi yhet purkit ja paketit vaan tahtonu montaa päivää kestää, jatkossa ainakin kilo tai pari voita aina messiin..

Tänään päästiin jopa urheilemaan ekan kerran ja suoraa Cooperin testiin rääkättäväks. Sainpahan nyt ainaki ite sen vaa pois alta 2500m tuloksella reenailujen vähä jäätyä viimeseltä n. vuodelta. Tullu keskityttyy vähä tohon syömiseen enemmän ;) Lähettiin kyllä hölkkäilemään aika iisisti ja lopussaki aika vaan loppu kesken, olishan sitä juosta viel voinu. Huomaa et foodit jotain vaikuttaa ja eiköhän tässä palaudutakki aika kivasti ku keho saa oikeesti mitä tarvii :P Kaverit juos ekaks sodeen (sotilaskotiin) ostoksille ja mätti vieressä koko illan vaihteeks sipsii ja karkkii..

Sai jopa muutenki tänää syötyy vähä kevyemmin ku onneks oli ihan siedettävät edamame-papu-salaatit,  kaaliraasteet ja punajuuret päivän salaatteina joista sai väsättyy kunnon mätöt tabascolla ja omilla hampunsiemenillä sekä suoloilla.
Vaihtoehtona olis tietty ollu makkaraa ja perunamuussii (ei ihan tainnu olla demeter-Timoista höyryttämällä tehtyä ja höystettynä paketilla voita) lounaaks, jotain meksikolaista-pasta-mössö-pataa päivälliseks ja iltapalaks vanukkaita..

Tj 3. Melkee 2.5. Vaikka fiilistellänki vaa päivä kerrallaan ja kylhä noita aamuja tahtoo lähemmäs pari sataa vieläkin olla, niin kotikullankallis ja omankullankainalo tulee kyllä tekemään viikonloppuna hyvää. Lähteellä käynnistä puhumattakaan, paitsi et Olli sano tänää pystyvänsä hoitamaan meitsille vähä Adya Clarityy ni saadaan tää "maanpuolustaja" ainaki vesille! :P

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Ekojen päivien herkutteluu

Perunakeittoo, perunakeittoo, vesipuuroo ja perunakeittoo porkkana palasilla, jeij! No okei, onha tässä viikon mittaan ku aika kattavasti Kaartin jääkärirykmentin muonituskeskuksen tarjontaan tutustuttu, niin tullut kans herkuteltua mm. "riista"kiusausta - perunalla, riisiä ties millä mössöillä, perunaa randommakkaroilla liemessä, pastaa vähän kaikissa muodoissaan, paistinperunoita ihanan aidonmakusilla sörsseleillä ja tietty hernerokkaa! Jokunen läpinäkyvän jäävuorisalaatin lehtikin on lautaselle päätynyt.

Hengissä kuitenkin tähän asti selvitty, kiitos entsyymien. Digest goldeja onkin sitte lapattu koneeseen kaksin käsin. (sponsseja niihin, anyone? ;)) 

Tupakavereilla ollu vähän ihmettelemistä mun tavaroiden kanssa - niasiinii, phytoo, kennohunajaa, pakurii, ormus supergreenssii, chiaa ja kookosöljyy jota lärväiltykki sit kainaloista sheivaukseen ja hampaidenpesuun. Alkaa kyl kaikki liekittyy kuitenkin ;)

Mukavasti tässä ekojen päivien edestakas juoksun keskellä aina kerenny kaapilta kauhasta kourallisen trailmixii tai pari palaa suklaata naamaan. Muutama avokaado kaapastu suuhun herbamarella ku vaihtoehtona olis ollu paahtoleipä-sulatejuusto-iltapala.
Aikalailla kovin pelastaja ollu kenttäpullossa kaikkialle mukana kulkeva juotava chia-lima Camu Camulla, tekee samalla tosta hanavedestä vähä juomakelposempaa.

Tämmönen pikanen intro puolustusvoimien ruokahuoltoon ku pääs ees pariks minuutiks kännyn ääreen. Pyritään varmaan pitämään jonkinlainen pääpaino foodi-puolessa, mut tottakai tullaan käsittelee tätä elämää täällä ylipäätään. Mitä so far voin sanoo niin uskokaa tai älkää, aika hajottavaa ollu :D Tuntuu hieman pitkältä päivä kun puol kuudelta nouset huutoon ja koko päivän juokset, tai "liidät", seisot, "lennät", odotat ja istua-"jäpität". Onha täs kuitenkin ollu vaikka mitä uutta ja jänsskää ja paljon opittu niin mikäs sen kivempaa :) Paljon hauskaa porukkaa ja omia herkkuja sentää viel jäljellä :P Kyl se täst lähtee ja ens viikolla alkaa vähän jo vapaa-aikaaki rullaamaan...

Alokas suuntaa kohti pinkan taittelua, Mars mars!