lauantai 1. lokakuuta 2011

Elämää pakistakin

(Tulipas härön olonen otsikko, mutta ei, ei lähdetä Pakistaniin vaan intin sapuska-astiaan a.k.a Pakkiin viittaillaan :))

Taas raapastaan elämän läsnäoloa ruoassa tai ruoaksi kutsutuissa (jotka myös armeijan mössöinä tunnetaan) pöperöissä. Viimeksi tuli just jokunen sana kirjoteltua ja siteerailtua muita viksuja ihmisiä siitä mitä se mitä suuhun panemme sitten oikeasti onkaan.

"Ei olekaan merkitystä, onko ruoka “hiilaria” tai “rasvaa” vai “terveellistä” tai “slow foodia” – ainoa millä on merkitystä, on onko se aitoa ja elävää, vai kuollutta ja teollisesti prosessoitua – vai peräti myrkyllistä kuten MSG (natriumglutamaatti)."

Nyt taas viikkonloppu lusitaan turvallisesti porttien sisäpuolella ja maanantaina kutsuu raikas ulkoilma ja viis päivää mukavasti teltassa. Luottopakkini vuodelta -69 pääsee jälleen tositoimiin!


Sehän nyt on selvä, ettei siitä nakkikeitosta tai texmex-padasta saa aitoa ruokaa vaikka mitä hokkuspokkusta harrastaisi. Huippuentsyymeillä siitä saattaa kuitenkin jotain saada irti niin että nälkä pysyis poissa edes jokusen tunnin eikä ihan romahda aina ruokailun jälkeen.

Siis millä ihmeen entsyymeillä? Lainataan Master-Jonia ja Puhdistamon uutiskirjettä:

Entsyymit ovat elämän kipinä. Ne ovat niitä pieniä työntekijöitä kehon soluissa jotka saavat kirjaimellisesti kaiken tapahtumaan - entsyymit mahdollistavat sen että itsessään eloton aine voi "elää". Kun entsyymireaktiot lakkaavat, elämä loppuu. Yksi kehon prosessi joka nojaa aivan täysin entsyymeihin on ruoan sulaminen. Kun syömme ruokaa joka on tuoretta ja kypsentämätöntä, se sisältää itsessään ne entsyymit jotka ovat pitäneet eliön hengissä (kasvi, kala yms) ja nämä entsyymit pilkkovat kyseistä ruokaa aivan itse, auttaen ruoansulatusta suoriutumaan helpommin.

Kun syödään ruokaa joka on prosessoitu tai ihan vain kypsennetty, elimistö joutuu antamaan omista reserveistään enemmän kuin tuoreen ruoan kanssa. Elin joka on tästä vastuussa on pääasiassa Haima. Haima ei koskaan tuota liikaa, vaan aina tarpeen mukaan. Jos ruoka ei sisällä entsyymejä, haima tekee ylitöitä. Se voi tästä vuosien mittaan "väsyä" (sama elin tuottaa muuten insuliinin, joten aika pahoinpidelty elin perus länsimaalaisella ruokavaliolla).

Ruoansulatusentsyymin käyttäminen tukee ruoansulatusprosessia palauttamalla siihen niitä entsyymejä mitkä pilkkovat ruokaa imeytyvämpään muotoon. Entsyymejä tuottavat elimet pääsevät vähemmällä, ja kaikenlaiset erikoiset ruoansulatusongelmat yleensä loppuvat kuin seinään.



Ehdottomasti markkinoiden paras ja tehokkain tuote löytyy tässäkin kategoriassa siis nyt myös Puhdistamon verkkokaupasta tai rapakon takaa edullisesti bulkkina. Noyrä julkinen kiitos ja kumarrus vielä Herroille pienestä sponssista tänne sodan ja "huikeiden" päivärahojen keskelle =) <3

Arvoiltaan Digest Gold on maailman paras ruuansulatusentsyymi. Se todella auttaa. Se on USA:n myydyin ruuansulatusentsyymi ja se on voittanut ja voittaa jatkuvasti palkintoja tällä saralla. Voimakkuus ei tarkoita sitä, että herkkävatsainen ei voisi tuotetta käyttää – päin vastoin Digest Gold vähentää vatsasi kuormitusta ja tarjoaa luontaista voimaa ruoan käsittelyyn.

Kun Digest Gold otetaan aterian aluksi, se auttaa ruuansulatuksessa ja vapauttaa energiaa joka muuten sidottaisiin ruuansulatukseen. Tämä energia voidaan sitten käyttää muihin elimistön toimintoihin ja tämä huomataan yleensä parantuneena energiana ja hyvänolontunteena.

Tehokas entsymaattinen toiminta edesauttaa myös ravinnossa olevien ravintoaineiden imeytymistä ja hyväksikäyttöastetta. Näin on mahdollista saada samasta määrästä ruokaa ”enemmän irti”. 


Luonnollisempaa ja fiksumpaa se tietty on herkutella ruoka-aineilla jotka luonnostaan sisältää omat entsyyminsä tai jopa niin paljon ylimäärästä bakteerikantaa, pro- ja prebiootteja, alkaloideja ja muita "myrkkyjä" eli "lääkkeitä" että ne avittaa kaiken muunkin suuhun päätyvän sulamisessa. Mikäs sen mukavampaa oliskaan kuin mättää kaikkia voimakkaita yrttejä ja mausteita, laadukasta suolaa, voita, raakamaitoa tai -kefiiriä, pastöroimattomia juustoja, hapankaalia, pikkelsiä tai muita hapatteita yms. puhumattakaan lasillisesta tai parista laatuviiniä (varsinkin sulfiinittomat luonnonviinit joista Pura Sangrea pitäis löytyä joka Alkosta ja ilmeisesti toimii! Itellä vielä pullo kellarissa odottamassa luultavasti ens viikonloppua :))

Onneks Mukesissa tosissaan on ihan erikseen maustepöytä jossa megapurkit tabascoa, mustapippuria, oreganoa, chilijauhetta ja joskus jopa valkosipulia! Siihen omat suolat ja öljyt ja pähkinät/siemenet muutaman entsyymikapselin kanssa niin alkaa kaverit olemaan vieressä kateellisia ;D


Pitkästä aikaa tullu naureskeltua vähän Juha Vuorisen ja Paula Heinosen jutuille siinä ohessa kun vaikkapa iltavapaan lopussa vielä omia spirulinamössöjä tai suklaaliemiä mussuttelee ja tupalaiset ihmettelevät ja keräilee rohkeutta maistaa :D Hauskaa ja asiallista keskustelua sopivan ytimekkäissä pätkissä myös Iskelmäradiolta suoraan kuunneltavissa jos kyseinen toosa käsillä sunnuntaiaamusin tai sitten vaan kootusti kaikki läpät:
http://www.terveydentukipilarit.fi/

P.S.

Pikkulinnut jotka ei oo vielä lähtenyt talvea karkuun on jotain viserrellyt, myös "näissä piireissä" siis tornihuhuna liikkunut, että jotain nykyisin laillista ihan laitonta TaisteluPakuria olis tulossa mahdolliseksi harvoille ja valituille. Stay tuned!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Lusikallinen elämää

Nyt on keleevannu... Kohtalaisen suklaiset pari viikkoa tullut täällä vietettyä. Ei viitti liikaa yksityiskohtia paljastaa, ettei nyt ihan mee Suomen varusmieskoulutukselta uskottavuus, mutta mukava pieni palautumisjakso osu just kohdilleen. Viimeset kaks viikkoa ollut "sodanajantehtäviin" erikoistumista eli taisteluvälinemies-kurssia, huomenna alkaa pari viikkoa mönkijä-kurssia, siihen perään neljä viikkoa prätkäkurssia ja tän Erikoiskoulutus-kauden vikalla viikolla vielä murtajakurssilla pari päivää räjäytellään paikkoja. Siinähän se hujahtaa toinen kolmannes tätä elämänvaihetta :) Kyllä sitä osa kavereista taas ties missä rakennuksissa päässyt sykkimään asutuskeskustaistelua (aketusta) reenaillen ja mettässä sissitelttaillessa, mutta hyvissä hommissa varastolla ollu kyllä ihan mukava tutustua vähän pyssyihin ja kaffitella =) Luvataan nyt loppuun vielä esimerkkisuoritus vähän rennommasta meiningistä....

Vähän ajatuksia muonituspuolestakin ettei mee ihan päiväkirjaks tää kirjottelu. Parasta luksusta nyt viime viikkoina ollut kunnon lounastauot! Ai että mitä luksusta arkeen, kun just sattuu ruokalassa olemaan epämääräisen keiton sijasta joku kunnon salaatti minkä päälle saa talon tabascolla ja muilla mausteilla, omilla öljyillä, balsamicoilla, siemensekotuksilla, manteleilla, joskus vaikka sardiineilla tai hyvällä Tunalla ja millon milläkin taskuista löytyvillä ylläreillä good' ol mättölautasen jota suupala kerrallaan kunnolla pureskellen saa kolme varttia helposti hujahtamaan. Siinä ajassa on muuten aika moneen kertaan vaihtunu jo vierustoverit tässä firmassa :D Tehokkaan sotilaan perus ajatusmaailma jolla täällä aivopestään ensimmäisistä päivistä lähtien: "Syöminen on vain suoritus! 7 minuuttia riittää hyvin mihin tahansa ruokailuun!"


Juhlapäivällinen? Nojoo perus "Nakkipatahan" se siinä. Kyseisestä lautasellisesta kun ei sattunut edes yhtä nakin palasta löytymään ja perunat oli perinteisesti puoliraakoja, NAM! =)

Ollilta löyty taas tiukkaa asiaa tiivistettynä:

Toxic Foods - Dead Foods - Living Foods

"Ei olekaan merkitystä, onko ruoka “hiilaria” tai “rasvaa” vai “terveellistä” tai “slow foodia” – ainoa millä on merkitystä, on onko se aitoa ja elävää, vai kuollutta ja teollisesti prosessoitua – vai peräti myrkyllistä kuten MSG (natriumglutamaatti)."

Tohon ei muuta tee mieli lähteä lisäämään kuin: Aamen ja piste. Päivästä toiseen MuKesin tai pahimmillaan kenttä-pakki-safka linjaston läpi kävellessä tulee vähän epätoivonen fiilis, sieltä kun ei paljon elämää tahdo löytyä. Onneks palvelushousuissa isot taskut, koska senkin edestä sitten kulkee vakiovarustuksena hunajatuubi, hamppu-, oliivi-, tmv. öljyä pikkupullossa, Adya Clarity vettä Ormus Supergreensillä, rakkauspakkausta, avokaadoja, mahdollisuuksien mukaan lipastettuja banaaneja, omenoita tai appelsiineja, ymsyms tilanteen mukaan. "Miten jaksat raahata noita?" "Miten jakaisin ilman näitä?" ;)

Punttiakin on aika ahkerasti tässä lööbailun lomassa tullut kuluteltua. Sotilaskodin mukavan ahtaasta salista kun löytyy kuitenkin reilusti kahvakuulia, dippiteline ja hyvät tilat tankoineen maastavetoja ja kyykkyjä varten. Kyllä muuten kunnon maskuliinisuuden herättely testotreeneillä, nokkosenjuuri-männynsiitepöly-tinktuuroilla ja spirulinan kiskomisella tekköö hyvvee!

Vielä luvattua kuvallista opetusmateriaalia siitä miten "tehokas sotilas" myös lepää täysillä sillon kun on taukoa, ja kaveriahan ei jätetä!

Sotakin voitetaan RAKKAUDELLA

Rakkauspakkaus pitäis kuulua kaikille pakolliseen taisteluvarustukseen ;) 

perjantai 2. syyskuuta 2011

Suklaattia tekemään

Vr kuljettaa mukavasti ja mokkulakin löytää HSPA:t paremmin kuin kotokämpillä =) Pikanen kotona pyörähdys siis ja Tamperetta kohti tässä taas kun parin viikon ryytyilyn jälkee päästiin ihmisten ilmoille.

Tänään ilmeisesti jo ollut täys hässäkkä päällä, mutta huomenna viimeistään loputkin mukaan Tulevaisuuskylään Tampereen keskustorille. Voi olla, että jotain herkullista suklaatakin tarjolla nopeimmille ;)

Tällä viikolla saatiin sitte päätökseen samalla koko 8 viikon P-kausi ja seuraavaksi ihmetellään E-kautta päin. Tää poika pääty sitte Tväl- eli taisteluvälinemiehen hommiin. Tullaan mönkijällä ajelemaan ympäri mettiä ja kannellaan pyssyille laakia :) Samallahan varmistu se 6kk eli eipä tässä montaa kuukautta enään... Muuttokin tuli samalla hiekkakentän toiselle puolelle entistä homeisempaan Tukikomppanian rakennukseen vaikka edelleen 3 Jääkärikomppanian riveissä pyöritään. Yllätys et tuolla firmassa ei vaan kaikki tahdo aina niin sujuvasti toimia...

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Pakuriparatiisi

Huhhuh ja todetaan taas: aika juoksee. Jääny inteeerneetin ihmeellinen maailma vähemmälle ja kovaa lukijapalautetta satanut että missä mättää :) Yritetään taas varmaa tilannepäivitys-brainstorbaus-blogauksen maailmanennätystä ku muutama minuutti ylimäärästä metsäryynäyksen keskellä ja sai kännyn lataukseen. Vanhan kunnon iPhonenkin jatkuvasti hajotessa enemmän ja enemmän käsiin, pahoittelen jotain epämääräisyyksiä tekstissä kun näppäimet ei aina tahdo totella :D

Viimeset Peruskoulutuskauden viikonloppunalomat tosiaan hujahti päivän vielä pidennettyi viime torstaisen valan jälkeen. Peruslööbailuu ja kokkailuu kun oikein Änkemällä sai jäätelökoneenkin mahtumaan pakastelokeroon. Lauantaina sitte pääty pari tupakaveria kylään ja taloyhtiön saunassa vaan uima-allas bileet käyntiin :D Oli panohommista (http://m.youtube.com/index?desktop_uri=%2F&gl=US#/watch?v=v8E8dhsUb7E) jäänyt "muutama" litra erilaisia litkuja kellariin, niin mikäs sen tehokkaampi tapa saada taas pullot tyhjiksi uusia batcheja varten kuin tarjota maistiaisia janosille inttipojille...

Alkuviikko hujahtikin sitte muutama lisäkilo kannossa sykkien. Saatiin luotisuojaliiveihin lisälevyt aka toistakymmentä kiloa keraamia ja selkään tietty täys kenttävarustus. Jotain kommenttia oli tullut, että mahollista liioittelua tarkoisa kilomäärissä aiemmin, niin jätetään ne nyt jokaisen lukijan oman mielikuvituksen varaan. Telttakamoja kun vielä syliin ja vauhtimarssia (ainakin jos näillä meikäläisen pätkäjaloilla yrittää loikkia) toiselle puolelle saarta, niin kyllä siellä alko porukalla selkiä kirjaimellisestikin katkeilemaan :D

Tosiaan otsikon aiheeseen, eli taisteluammuntaleirimme lomakohteeseen Isosaareen. Heti kun veneistä hypättiin parinkymmenen minuutin huviristeilyn jälkeen laiturille sen vaan pysty aistimaan. Ensimmäiset silmään osuneet koivut: pakuri, pakuri, h*****n iso pakuri... Päivien aikana ympäri saarta ja aina vaan lissee. Tällä kertaa ei tarttunut yhtään biusaa mukaan teleskooppisahankin jäätyä kotiin. Joskus vois kyllä vielä sinne yrittää, vaikka jonkun Everstin tai minkälie Amiraalin kutsumana kolffikierrokselle heidän upealle ja oogeelle sotilastyyliin-puska-par2-chippitreeni-"golf"radalleen, how'bout anyone? :D Tai käykää ihmeessä joku muu hamustelemassa vaikka sukulaisille joululahjaksi kovat syöpälääkkeet :)

Punkeista varoteltiin ja sainhan tuliaisina tuotua yhen selässä mukana. Onneks se nyt tossa äskön huomattiin ja käytiin irrotuttamassa. Tuskin kummempia borreliooseja ettei tarvii Vitalikselta kovimpia vinkkejä siihen.. Enemmänkin niitä vilisteli vielä tänäkin yönä makuupussin syövereissä, onneks paskiaiset pääty kaminaan ennenkun kerkes lähteä porautumaan.

Yks jotakuinkin uskomaton juttu vielä jota aika mahotonta hehkuttaa liikaa tässä muuten vallitsevassa tilanteessa: Ohjatut päiväunet :P Päivällä pikanen käsky hakea telttapahja ja makuupussi siihen puiden alle, kevennys boksereille toimikaa ja makuupusseihin sisään mars. Pari tuntia pakollista lepiä ja kaikenmaailman skapparit Everstiluutnanteista lähtien ajeli vähä väliä ohi tarkistamassa, että varmasti hoidettiin tämä tärkä palvelus mallikkaasti. Maanantaiyönä metsän keskellä entistä kauempana kotoa tahto vähän jopa tulla äitiä ikävä kun teltan sisällä sato enemmän kun ulkona (kiitos varustehuolto ja kangaspaikkojen vesitiiveys) niin että nilkkoihin asti vettä sisällä ja ukkonenkin räiski viereisiin puihin. Tänään keskiviikkoaamunakin vielä pysty puristaa makuupussista vettä.. Yöunet ei moneen tuntiin yltäny niissä olosuhteissa kun jokusen tunnin seisoskeli vielä vartiossakin, niin kylä maistu pieni lepo tänään.

Niin chokokomppania kun meijän ihana 3.JK onkin niin tottakai meijän tuurilla tänne majoittuneet sotilas 5-ottelijat valtas just meijän punkat. Tässä vielä pari yötä nautiskellaan siis ulkoilmasta :) Lähipäivinä tiedossa viimesiä sykähdyksiä eli Taistelijantutkintoa ja Ampumataitotestiä. Ens viikolla haaveet hope_not kaatuu ja selvii minne suunnataan E- ja J-kautta kohti.

Rakkain terveisin
Kaartinjääkäri Laurikkala <3

tiistai 9. elokuuta 2011

Aika juoksee

Ja taas vierähti yhet parin tunnin iltavapaat pikasella mustikankeruureissulla ja muuten sitte sadetta pidellessä tuvan suojissa. Tän läppärinkin kun vihdoin sai tuotua, niin pääsee jopa välillä vähän hoitelemaan asioita (kuten tärkeysjärjestyksessä ykkönen: iHerb-tilaukset) kaiken hauskan opiskelun ja muun datauksen ohella.

Samallahan tossa pääs hurahtamaan yhet kokonaiset viikonloppuvapaat ja kohta mennään jo tätä viikkoa puolessa välissä. Niin se elämä vaan tahtoo päivä kerrallaan aika pikasesti vipeltää. Tarvii melkeen kohta alkaa jo oikeesti niitä TJ:tä laskemaan...

Viime viikon lopulla oli mukavat kolme päivää mettässä mm. 10 tuntia poteroa kaivaen ja muutenkin kaikkia hauskoja ohjelmanumeroita aikalailla kellon ympäri. Maistu muuten viikonloppuna vähän pidemmät tirsat =) Pelkällä kenttämuonan voimalla tottakai oli tarkotus jaksaa. Aika säästellen tarvi turvautua omiin avokaadoihin ja sardiineihin, mutta niillä sitten pärjäskin vähän pidemmän aikaa nälättä verrattuna "kalakeittoon" jonka nauttimisesta kerkee tuntiakaan ennen ku maha kurnii uudestaan.

Komppanian varapäällikön haastatteluunkin päästiin ja siellä alko varmistumaan näillä näkymin moottoripyörälähetin hommat - 6kk and i'm back in da game! :P

Sykitään tässä taas vielä muutama päivä perus ammuskelua ja sulkeisjärjestystä tahtimarsseineen, viikonloppuna kutsuu taas Tammmere, tarviiha sitä käyvä tsekauttaa uudet kuviot.
Ens viikolla Senaatintorilla sitte käsi sydämellä valan merkeissä, avoin tilaisuus kaikille, termostuloa! :)

tiistai 2. elokuuta 2011

Mustikkaa ja Vitalista

Niin hajottava päivä kun taas olikin,   niin sitäkin helmempi painua pehkuihin hyvissä ajoin, ravittuna ja latautuneena... Aamu alotettiin tahtimarssitreeneillä ja aamupäivä meni tetsaus- eli taisteluharjotuksissa jossa taas syöksyiltiin ja ryömiskeltiin ihan oksennuksen partaalle. Iltapäivällä kuumimpaan helteeseen takki ja täys taisteluvarustus päälle ja ase kaulalle eli tsupaut 30 kiloo tän ruhon päälle vielä ja marssimaan maihareissa tuplasukat jalassa reilu pari tuntii. Jokunen litra ylimäärästä tuli taas hikoiltuu :D

Oli sentään ohjelmassa vielä aina-yhtä-herkullisen-pakki-kenttä-mössö-päivällisen jälkeen sauna johon taas varattu ruhtinaallinen vartti aikaa. Perus kasarmin siivoilun jälkeen jäi vielä pari tuntia vapaa-aikaa jäljelle niin eiku mettään!

Vaikka ikinä saanukkaan noin paljo hyttysen puremia ku shortseissa ja teepaidassa kykittiin mustikkapensaissa, niin oli kyllä iltapala taas sen arvosta! Alkuun Surthrivalin Elk Antlerit kielen alle ja pieni hölkkäily metsäpolkuja pitkin parhaille vattu- ja mustikkaspoteille Daniel Vitaliksen aina yhtä tiukkaa asiaa ja rauhallista ilmaisua kuunnellen. Nyt jos koskaan kaikki pakkaset täyteen kotimaista superia, varmaan koskaan ollu näin hyvää mustikkakesää! Kunnon nollaukset siellä kans kallioilla istuskellen ja joogaillen ennen ku tupaan tuunaamaan sörsselit good ol' pakasterasiaan. Kaapista löyty viel mu(onitus)kes(kus)ista hamstrattu banaani ja tottakai hunajat, supergreenssit, kookosöljyt ja foodistin Ak-47 (muuten päivät käsitelläänki sitte 7.62 Rk 95:ta) eli Puhdistamon rakkauspakkaukset. Herkutellaan Glorian Ruoka & Viini lehteä fiilistellen hyvän pakuritiivisteen kera =)